sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Syksyiset kuulumiset

Kirjoittelenpa taas pitkästä aikaa kuulumisia blogiimme. Paljon on tapahtunut viime kirjoittelusta. Olen muuttanut kajaaniin koirien kanssa ja laumaan on tullu tänne kajaaniin uusi tessu Ukko nimeltään. Ukoo on ihana pieni mies joka rakastaa kaikkia. Tänä aamuna lenkiltä tullessa kaksi lasta tulivat kysymään saavatko tulla silittämään ja voi että ukko oli täpinöissään muiden kanssa ja lapset haluaa heitä silitellä. Piti jo vähän ukkoo toppuuttaa kun oli vastenkin hyppäämässä. Ukon kanssa ollaan pentukurssi käyty ja pieni mies on kyllä tosi oppivainen. Pitäisi noita näyttely juttujakin harjoitella mutta sillä ei ole niin kiirettä. Ukko ei myöskään ole paukku arka. Se tuli mökillä testattua kun ammutiin kiekkoja ukko vaan hiippaili pihalla eikä välittänyt ammuskelu äänistä.


Hankin myös isäni kanssa ajokoiran jänisjahteja varten. Helka on aikamoinen neitokainen ukkoa noin kuukauden nuorempi ja todella hyvin kehittynyt neito. Helka viihtyy metsässä ja mökillä ollessa saakin kulkea metsässä mielin määrin. Helka on ikäisekseen todella hyvässä lihaskunnossa eikä kropassa kyllä ole paljoa ollenkaan ylimääräistä. Välillä vähän mietityttää että etuosassa on nartuksi ehkä vähän liikaakin lihasmassaa. Helka on tällä hetkellä viitisen kuukautta ja on jo muutamat lyhyehköt jänis ajotkin ottanut, kyllä Helkasta kelpo jäniskoira tulee :) Linnustus kauden alettua ollaan Hillan kanssa muutaman kerran käyty lintuja katselemassa ja Hilla tekee todella hyvää haulikon mitan päässä olevaa hakua, Hilla onkin ajanut muutaman linnun lentoon, kylläkään saalista ei tullut kun ei lintuihin osuttu. Mutta Hilla näyttää tietävän tehtävänsä metsässä ja hilla onkin kuin tulisilla hiilillä kum lyödään liivi päälle ja lähdetään metsään.



Olen myöskin tehnyt tulevaisuuden suunnotelmia kasvatustyössäni. Olen päättänyt astuttaa Hillan ja urokseksi olen pitkän mietinnän jälkeen päättänyt Lievenin joka asuu äitini luona. Lieven on luonteeltaan kyllä ihana pieni ukkonen joka rakastaa kaikkia. Lieven on myös ulkonäöltään todella komea uros jossa kaikki on mittasuhteiltaan kohdallaan. Eritoten lievenissä pidän päästä, koska siinä on sitä englantilaistyyppiä mitä ei enää suomessa niin paljoa näy.

Näihin mietteisiin ja suunnitelmiin.

Hyvää syksyä kaikille lukijoille!

torstai 21. maaliskuuta 2013

Ajatuksia koiraharrastuksesta ja kasvatuksesta



Olen seurannut sivusta omassa rodussani nyt sitä, kuinka ihmiset haukkuvat toisten koiria ja puhuvat paskaa selän takana toisten pentueista. Itse olen viimeisen vuoden aikana miettinyt monta kertaa, että kasvattaminen ei ole minun juttuni, koska olen herkkä ihminen kuitenkin vaikka sitä en aina näytä ja minua todella jää pitkään mietityttämään toisten paskan puhuminen. Mutta joka kerta olen tullut miettimisen jälkeen siihen tulokseen, että minä en suunnittele pentueitani näille pahaa puhuville kasvattajille ja ihmisille. Vaan oman jalostustyöni jatkoksi ja ihmisille, jotka haluavat perheenjäsenen ja hyvän harrastuskoiran. Olen iloinen siitä, että ensimmäisen pentueeni pennut menivät rakastaviin ja harrastaviin koteihin ja toivon, että tulevat kasvattinikin pääsevät näin hyviin koteihin.


Olen itse enemmän sellainen ihminen, että pyrin tulemaan kaikkien kanssa toimeen. En halua puhua paskaa kenestäkään selän takana, ja yleensä en sellaisiin keskusteluihin osallistukkaan. Siltikin, koska harrastan äitini kanssa samaa rotua, niin suurin osa ihmisistä ajattelee, että minulla on samat mielipiteet äitini kanssa joka asiasta. No nyt ihmisille ihan tiedoksi, että minulla on omat aivot joilla ajatella ja en ole äitini kanssa aina asioista samaa mieltä. Olen kyllä siinä mielessä äitini kanssa samaa mieltä asioista, että käytän vain terveitä ja tasapainoisia koiria jalostukseen ja siinä, että pennun ostajille kerrotaan rodussa esiintyvät sairaudet, ja tarpeen vaatiessa kertoo sen jos omien koirien takaa tulee jotain sairautta. Siinä vaiheessa pennun ostaja itse saa päättä, ottaako pennun. Minun mielestäni ei pidä valehdella pennun ostajille sairauksista, koska yleensä valheesta jää kiinni ja mitenpä sitten selitetään pennun omistajille asiat, kun kysyvät, että minkä takia ei kasvattaja ole kertonut näin suurta asiaa.


Minun mielestäni ei ole millään tavalla anteeksi annettavaa se että käytetään tieten tahtoen lonkkasairasta tai silmäsairasta koiraa jalostukseen. Ja nyt tietysti ihmiset ajattelevat, että itse olen käyttänyt C-lonkkaista narttua jalostukseen ja tämän nartun sisaruksissa on D-lonkkaisia. Valitsin Mochalle sellaisen uroksen, jonka takaa tulee tervettä lonkkaa ja nämä pennut tullaan lonkka kuvaamaan. Mochan ensimmäisestä pentueesta (joka ei siis ole minun kennelnimelle) on pentuja kuvattu 6/8 pentua ja pentujen lonkka tulos haarukka on A/A:sta D/E:hen. Olenkin päättänyt, että kun nämä Mochan viimeisimmät pennut on kuvattu, niin päätän vasta sitten, tuleeko Mochalle enää kolmatta pentuetta vai saako Mocha jäädä jo eläkkeelle. En tieten tahtoen halua sairastuttaa rotua enempää kuin mitä se nyt on. Aina ei kuitenkaan mene asiasta niin kuin on suunnitellut, vaan joskus sitten tulee näitä sairauksia ja huonolonkkaisuutta jopa terveistä yhdistelmistä.
Silmäsairaudet on toinen todella tärkeä asia koiran kasvatuksessa. Itse en käyttäisi silmäsairasta koiraa jalostukseen, oli sillä sitten lievä silmäsairaus tai vakava. Mochan pentueessa yhdellä pennulla todettiin pentu silmätarkissa PPM iris-iris toisessa silmässä ja katsoin, että tämä pentu saa sellaisen kodin, jossa sitä ei käytetä jalostukseen ja kerroin pennun omistajille, että pentua ei saa käyttää jalostukseen. Vaikka ppm iris-iris ei ole tunnettu fieldeillä niin silti minusta sellainen koira jolla sellainen sairaus on pitää rajata pois jalostuksesta.  Kaikki silmäsairaudet eivät kuitenkaan näy koiralla silloin kun se on pari vuotias vaan jotkut sairaudet saattavat tulla iän myötä ja sen takia minusta on hienoa, että jotkut ihmiset tutkituttavat veteraani ikäisten koiriensa silmät.


Tälläisiä mietteitä on pääni sisällä pyörinyt tämän vuoden ajan. En tekstilläni halua loukata ketään nämä ovat vain minun mielipiteeni ja ilmaisen ne nyt.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Postaus trimmauksesta

Mie oon miettinyt jo pitkään, että voisin tehdä postauksen fieldin trimmauksesta kera kuvien. Joten tänään sain aikaseksi, että otin samalla kuvia kun trimmasin Hillaa ja nyt sitten kerron miten minä trimmaan fieldin. Jokaisella fieldin omistajalla on oma tapansa trimmata koiraa ja itse olen sitä mieltä, että yhtä ainutta oikeaa tapaa ei ole trimmata koiraa. Trimmauskin on paljolti koira kohtaista. Hillan kanssa ei tarvitse paljoa trimmailla, koska neidillä ei ole paljoa karvaa, koristekarvoja taitaa eniten olla hännässä.

Kampa, karsta, trimmaussakset, ohennussakset sekä trimmauskone

      
edestä ennen
Edestä jälkeen
Mutta siis aloitetaanpa käymällä trimmivälineet joita käytin läpi. Käytin trimmaussaksia, ohennussaksia, karstaa, kampaa sekä trimmauskonetta. Tärkeintä saksissa ja koneessa on se että terä on hyvässä kunnossa ja kannattaa pitää huolta teristä. Omat sakset pyyhin trimmauksen jälkeen sekä koneen terän puhdista. Minulla on sakset omassa kotelossaan, jossa eivät pääse kolahtelemaan mihinkään. Kone jota käytän trimmaukseen on kaksinopeuksinen Andis AGC. Trimmaus- ja ohennussaksien merkkiä en muista, mutta voin kertoa, että maksoivat yhteensä about kuutisenkymppiä ja sakset ovat todella hyvät. Äitini osti nämä sakset eräältä tutultamme joka kasvattaa cockereita. Ohennussaksissa itse suosin yksipuoleisia saksia, mutta tämäkin on maku asia. Kampa jota käytän on metalli kampa jossa on tihempi ja väljempi piikkiväli. Karsta on ihan perus karsta


Kaula jälkeen
Kaula ennen
Ensin aloitan trimmauksen käyttämällä konetta. Otan koneella kaulan, korvien yläosat ja korvien sisäpuolen, mihinkään muuhun alueeseen en koneella koske koirassa. Kaulan otan niin, että aloita keskeltä leuasta vetämällä alas siihen asti että koiran rinnassa tuleva kuoppa tulee vastaan. Leikkaan sellaisen ns V:n muotoisen alueen kaulaan, joka lähteen korvien alapuolelta  niin että V:n kärki tulee sitten tähän rinnassa olevaan kuoppaan. Jos koiralla on koristekarvoja rinnassa enemmän, niin siistin niitä rintakarvoja niin että rintakarvojen ja etujalkojen väliin muodostuu toinen V, jonka kärki on myöskin tässä rinnassa olevassa kolossa. Näin siis tulee kaksi V:tä joiden kärjet ovat vastakkain. Opin tämän trimmatessani welshejä ja eräs trimmaaja antoi tälläisen esimerkin minulle. Kun koiran rintakarvoja siistitään näin, niin etuliikkeet näkyy paremmin. Yleensä koirassa arvostetaan karvan määrää, mutta liika on liikaa. Meidän welshi narttu Nunalta joudun ottamaan aika paljon koristekarvaa pois rinnasta, koska Nunalla on paljon karvaa. Kun olen koneella trimmannut kaulan, otan ohennussakset, joilla siistin ja häivytän koneella jääneet leikkausrajat. Näin saa siistin lopputuloksen, yleensä nämä alueet on korvien alapuolelta lähtevät rajat kaulaa pitkin alas.


Korva ennen
Korva jälkeen
Korvat trimmaan niin, että otan koneella korvan yläosasta noin 1/3 matkalta. Tämän jälkeen otan ohennussaksilla korvien kiinnikekohdat ja häivytän rajoja. Otan korvien sisäpuoleltakin koneella, että koiran korvakäytävän ympäristö pysyy puhtaana. Korvan voi trimmata myöskin ohennussaksilla. Ottaen myöskin 1/3 matkalta karvoja lyhyemmäksi. Itsekkin olen leikannut koirilta ohareilla korvakarvat, näin tulos on ollut siistimpi, ainakin omasta mielestäni. Mochan kanssa siirryin koneeseen, koska Mochalla on niin paksu karva korvissa, että meni iäisyys korvia trimmatessa ja jälkikään ei minua mielyttänyt. Korvan sisäpinnankin voi ottaa ohennussaksilla. Trimmauksen yhteydessä itse puhdistan samalla koiran korvakäytävät, ihan pelkällä kostutellu paperilla ja tämän jälkeen vielä kuivalla paperilla viimeistelen. 
Korva sisäpuolelta ennen
Korva sisäpuolelta jälkeen











etutassut jälkeen
etutassut ennen
Sitten siirrytäänkin etutassuihin. Otan tassunpohjat trimmaussaksilla, niin että kaikki karvat ovat anturoiden korkeudella. Otan myöskin ihan kynsien alla olevat karvat. sitten vedän tassun pääliskarvoja tassun pohjaa kohden ja kaikki karvat jotka ovat yli tassun pohjan, leikkaan pois. Sen jälkeen otan tassun päälipuolelta karvat niin että ensin leikkaan karvat tassun muotoisesti ulkoreunoista, karvat ovat vähän kuin puolikaaressa. Sen jälkeen nostan karstalla tassujen päälikarvat ylös, myöskin varvasvälien karvat. Sitten leikkaan nämä pystyssä olevat karvat puoliympyrän muotoon. Tämän jälkeen otan ohareilla näitä pystyssä olevia karvoja vähän ohentaen. Tämän jälkeen karstaan karvat alas ja leikkaan, jos vielä on, kaikki ylimittaiset karvat pois. Kun otan tassunpohjia, niin vedän etujalan puolivälistä alaspäin ja kun olen ranteen kohdalla niin leikkaan kaikki koristekarvat, jotka ovat yli tassun pohjan, samalle tasalle tassun pohjan kanssa. Takatassut trimmaan aikalailla samalla tavalla. Kinnerkarvat vedän karstalla taakse päin ja leikkaan kinnerkarvojen päistä sen verran että karvat ovat samanpituisia eikä ole huonoja karvoja enää. Sen jälkeen otan ohennussaksilla kinnerkarvojen juuresta vähän  jotta kinnerkarvat eivät ole hirmuisen paksut. Takajalkoja trimmatessa nypin kuollutta karvaa pois kintereen sivuista ja ylipäätän jalkojen sivuista. Kintereen yläpuolelta nypin vähän tai sitten jos koiralla on paljon karvoja ja paksusti, niin otan ohennussaksilla karvaa vähän ohuemmaksi.

takajalka ennen
takajalka jälkeen



häntä ennen
häntä jälkeen
Häntään en käytä kuin ohennussaksia, minun mielestä hännästä tulee kauniimpi kun ei käytä perus saksia vaan ohareita. Otan hännän tyvestä peräreiän ympäriltä karvoja ohennussaksilla. Tämän jälkeen otan ohennussaksilla koiran hännästä tyveltä karvoja lyhyeksi noin viiden sentin matkalta, sitten leikkaan loput häntäkarvat muotoon. Jos koiralla on lyhyet häntäkarvat, niin mielestäni niitä ei tarvitse leikata muotoon, mutta tietysti jos sielä täälä on pitkiä hapsuja kannattaa ne siistiä. Meillä on koirissa kolmenlaisia häntiä. Ensimmäisenä on ns. piiskahäntiä, joilla ei roiku koristekarvoja ollenkaan. Näiltä koirilta katson, ettei hännästä sojota ylipitkiä tupsuja ja jos sojottaa, niin lyhennän niitä ohareilla. Keskimmäisenä on koirat joilla on mielestäni sopivan mittaiset häntähapsut ja yleensä näihin hapsuihin en koske ollenkaan. Sitten taas tämä toinen ääripää on se että sitä karvaa on hännässä aika paljo, tällöin leikkaan muotoon ohareilla hapsut. Mielelläni en leikkeli häntä hapsuja ja tähän mennessä en ole joutunutkaan leikkaamaan keneltäkään muulta häntähapsuja kun Hillalta, koska neidillä taitaa kaikki koriste karvat kasvaa vain ja ainoastaan hännässä.

Ennen


Jälkeen


Tälläinen pieni trimmaus tarina tällä kertaa. Lisäänpä vielä vähän asioita trimmauksesta, jota ei Hillan kanssa tullut tehtyä. Mochan kanssa joudutaan nyppimään kuollutta karvaa selästä ja kyljistä. Tähänkin tarkoitukseen tietysti löytyy trimmausvälineet, mutta itse nypin ihan sormilla. vaikka siihen kuluu aikaa, mutta mielestäni se on mukavaa. Mochan kanssa joudun myöskin nyppimään etujalkojen sivusta karvaa, koska Mochalla kasvaa todella pitkää karvaa melkein koko etujalan ympärille. Jos koiralla on polvikarvat, niin en oikeastaan niihin koske millään tavalla. Jos ne ovat paljokin eripituiset, niin silloin otan ohennussaksilla karvat tasaiseksi. Jos takaosassa takajalkojen välin karvat ovat yli kintereen pituisen lyhennän karvoja niin että ne yltävät kintereen kohdalle. Trimmaus on niin koira kohtaista, että aina on vähän sovellettava niitä yleisiä trimmaus ohjeita.

Toivottavasti nautitte lukemisesta.(Kuvia klikkaamalla saat kuvat suuremmiksi)

Keväisin terveisin Henriikka ja Hilla


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Talvisia kuvia ja kuulumisia

Mysti ja Nuna
Pitkästä aikaa kirjoittelen taas tänne blogiin. Vähän on meidän elämä muuttunut tässä neljän kuukauden aikana. Olemme muuttaneet koirien kanssa takasin vanhempieni luokse. Olen hakenut opiskelemaan lähihoitajaksi ja sairaanhoitajaksi. Nyt sitten odotellaan pääsykokeita ja sitä tärppääkö opiskelupaikka. Siihen asti aika meneekin harrastaessa koirien kanssa(niin kuin aina) ja töitä tekemällä.

Ransu ja Hilla


Kevätkin on tulossa, vaikkakin kyllä hitaasti, kun näyttää tuota lunta tulevan joka viikko lisää ja lisää. Ja varsinkin nuo lumituiskut eivät oikein piristä päivää. Mutta ihana nauttia niistä päivistä, kun kevät aurinko lämmittää. Olemmekin ottaneet tavaksi, että joka lauantai lähdemme koko perheen voimin ukkini kodalle metsään ulkoilemaan koirien kanssa ja tietysti paistamaan makkaraa ja juomaan kunnon nuotiokahvia. Viime viikonloppuna sijoituspoika Ransukin pääsi mukaan ulkoilemaan ja herran kyllä näytti nauttivan ulkoilusta muiden koirakavereiden kanssa =)



Hilla, Wilma ja Nuppu
Mysti nauttii ulkoilusta
Ransu


Sain myöskin äidiltä lahjaksi uuden trimmauskoneen ja pöydän. Sellainen pöytä vielä, jossa on säädettävä korkeus, niin tälläinen tappijalkakin saapi kunnon asennon trimmatessaan koiria eikä tarvitse piipistellä ja nostella käsiä, että yltää koiran selkään kunnolla. Nyt hartiatkin kiittävät. Ja trimmikone on aivan mahtava kaksinopeuksinen Andis. Kyllä lähtee hyvin karvat koirilta ja nyt koirat ovatkin pysyneet koko ajan sellaisessa perus trimmissä täälä porukoilla. Tässä kevättä ootellessa, että pääsee taas tuon Mystin oloa helpottamaan, leikkaamalla turkin taas lyhyeksi.

Kävimme viime viikonloppuna äitini ja pikkuveljeni tyttöystävän kanssa mutkan Juukassa näyttelyssä. Mukana oli sijoituspoika Ransu (Taliesin's Auriel) sekä äitini puolitoista vuotias narttu Liisa. Tuomarina fieldeillä oli Tuula Savolainen. Liisa sai laatuarvosana Hyvä. Hienosti Liisa kyllä esiintyi, vaikka oli ensimmäisessä näyttelyssään. Ransua tuomari kehui heti kun tuli kopeloimaan, nimittäin luonnetta, joka oli erittäin iloinen ja leikkisä. Olin niin iloinen jo pelkästään siitä. Ransu sai erinomaisen arvostelun ja sai ERI:n ja SA:n ja oli PU1 ja sai vielä sertinkin. Sitten rotunsa paras kehässä Ransu tuli VSP:ksi. Kaunis juniori narttu voitti Ransun, kasvattaja täti ei voisi olla iloisempi kasvatin menestyksestä =) Ransu sai tälläisen arvostelun:

"14kk. Hyvät mittasuhteet, tyyppi erinomainen, oikealinjainen pää, rungoltaa hieman keskenkehityksen, kaunis kaula & ylälinja, tasapainoisesti kulmautunut, hyvä raajaluusto & käpälät, hyvät suorat takaliikkeet, etuliikkeissä hieman löysyyttä, sivuliikkeessä pitkä tehokas maatavoittava askel, hyvä turkki, hapsut & häntä."


Ransu liikkeessä
Liisa liikkeessä

Mutta kyllä tämän neljän kuukauden sisään on myöskin mahtunut paljon surua. Jouduimme luopumaan perheemme suuresta koira persoonasta, aivan liian pian. Äitini koira Niitti (My Boy Unique For Fortune-Favoured) Jouduttiin lopettamaan suurien kipujen vuoksi. Niitti oli kuollessaan reilu kaksi vuotias, joten herra todella oli aivan liian nuori lähtemään luoltamme. Suru on edelleen suuri koko perheellä. Niitti oli upea koirapersoona, enkä varmasti koskaan tule tutustumaan niin upeaan koiraan, kuin Niitti. Niitti tulee pysymään sydämmessäni aina sellainen hurmuripoikana, jota herra oli koko elämänsä ajan.  

Niitti  1.5.2010-18.1.2013

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajoilla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento. 
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."


-Henriikka


tiistai 20. marraskuuta 2012

Parantuminen jatkuu, mutta ei ongelmitta...

Hillan toipuminen ei mennytkään niin kuin kässärissä. Neiti on kyllä ollut reipas tyttönen ja antanut hoitaa haavaa ja on syönyt lääkkeetkin kiltisti. Viikonloppuna huomasin, että haava ei näytä yhtään normaalilta. Lauantaina haava ei näyttänyt vielä niin pahalta, mutta sunnutai iltana haavan yläosaan oli ilmestynyt reikä. Huomasin, että tuosta kohdin oli tikki lähtenyt pois. No ajattelin, että ehkä se on normaalia. Maanantai iltana taas vaihdoin siteen ja putsasin haavan ja huomasin, että anturassa ei ollut enää yhtään tikkiä paikallaan, vaan se roikkui kolmasosalla paikallaan. Päätin, että tiistaina soitan sille eläinlääkärille, joka Hillan tikkasi.

No tiistai tuli ja kävin töissä ja töiden jälkeen puhelin korvalle kotimatkalla ja ensin soitetaan kyseisen kunnan eläinlääkärin ajanvaraukseen, josta sain eläinlääkärin numeron. No tämä eläinlääkärihän ei tietystikkään vastannut. Ajelin kotiin, käytin Hillan ulkona ja vaihdoin sideharson haavan päälle ja katsoin haavaan. Tulin siihen tulokseen, että koira on saatava tänään eläinlääkärille, koska haava näytti märkivän. Onneksi Hillalla on antibiootti kuuri päällä. Soitin sitten oman kunnan eläinlääkärille, jolle kerroin tilanteen ja sain ajan. Eläinlääkäri sanoi minulle puhelimessa, että antura pitää luultavasti amputoida. Minua tämä tieto ei haitannut, koska eihän anturan amputoiminen vaikuta koiran elämään millään tavalla, kunhan saadaan Hilla kuntoon niin se on pääasia!

Menimme Hillan kanssa eläinlääkärin vastaanotolle. Eläinlääkäri tutki Hillan jalan ja sanoi, että antura voisi parantua vaikka sitä ei tikattaisi enää kiinni vaan jätettäisiin avoinaiseksi, mutta anturasta tulisi repaleinen ja luultavasti saattaisi revetä uudestaan ja parantuminen kestäisi 2-3kk. Eläinlääkäri sanoi, jos antura leikataan kokonaan pois, nii se voi vaikuttaa koiran tulevaan käyttöön, esimerkiksi näyttelyihin. Minä tuijotin eläinlääkäriä vähän aikaa ja tokaisin, että jos näyttelyssä siitä mainitaan, niin sitten mainitaan, mutta parempi ottaa antura pois, ettei vahingossakaan tulevaisuudessa repeä uudestaan, kun nämä koirat kuitenkin tulevat juoksemaan metsässä vielä tulevaisuudessakin. Näin päätimme sitten pitkän keskustelun jälkeen yhteistuumin, että paras on leikata anturan riekale irti. Niinpä Hilla rauhoitettiin ja itse operaatio ei kestänyt kauaa. Eläinlääkäri sitoi Hillan jalan ja antoi ohjeistuksen Hillan hoitamisesta. Nyt Hillalle tuli taas lisää kaksi viikkoa hihnalenkkejä. Kyllä toi koira varmaan hyppii seinille kohtapuoliin :D

Hilla onkin nyt tämän illan nukkunut sohvalla. Välillä ollaan käyty ulkona ja sitten taas nukkumaan. Toivottavasti jalka lähtisi nyt kunnolla paranemaan. Huomenna pitää käydä apteekissa ostamassa lisää sideharsoa ja haavalappuja.

-Henriikka

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista...

Nyt voisin todeta Karvisen toteaman "Vihaan maanataita" Viime maanatai ei mennyt putkeen millään tavalla. Jouduin aamulla jäämään kotiin, koska sain pahan migreeni kohtauksen. No päivä menikin sitten maatessa sohvalla pimeässä huoneessa. Välillä päänsärky helpotti ja sitten vähän ajan päästä rupesi kahta kauhiammin särkemään päätä. Iltapäivällä sitten neljän jälkeen päästin koirat ulos normaalisti niin kuin aina. No Hilla otti ja karkasi sitten lähimpään mehtään, mitä on aina välillä tehnytkin. Hilla tulikin sitten takaisin kotiin, kävin koirat viemässä vinttiin ja itse hain alakerrasta kahvia ja menin itse perästä vinttiin, tarkoituksena oli lämmittää vinttiä. (tästä eteenpäin ei kannata heikompi hermoiste lukea)

Kun astuin ensimmäisen huoneen ovesta sisään, niin näky ei ollut ihana. Koko huoneen lattia oli täynnä verisiä tassunjälkiä, kuin myöskin toisen huoneen lattia. Sohva, sänky, nojatuolit täynnä verisiä tassun jälkiä. Ovella minua tuli Hilla häntä heiluen vastaan, niin kuin normaalisti. Tämän takia tarkistin ensimmäisenä Mochan ja Mystin jalat, koska ne oli vähän noloina. Kun kummankaan jaloissa ei näkynyt mitään, niin otin ja katsoin Hillan jalat. Siinä vaiheessa iski paha paniikki. Hillan toisessa etujalassa ylempänä oleva yksinäinen antura vuoti todella pahasti verta. Mä koppasin koiran syliin ja lähdin itkien paniikissa pesuhuoneeseen alakertaan, jotta saan puhdistettua jalan ja katsottua kuinka paha tuo haava on. En kuitenkaan pystynyt katsomaan tuota haavaa kunnolla, otin pyyhkeen ja rupesin painamaan vuoto kohtaa, jotta veren tulo lakkaisi. Soitin heti äidilleni, koska alitajuisesti tiesin sen etten siinä tilassa pystyisi soittamaan eläinlääkärille. Äiti joutuikin puhelun alussa jo vähän painottamaan ääntään, että saa mut rauhoittumaan. Äiti soittikin sitten eläinlääkärille ja hälytti pikkuveljeni katsomaan että onko haava todella niin paha kun sanoin, minulla kun on paniikissa vähän tapana liioitella asioita. Pikkuveljeni laittoi sitten painesiteen haavakohtaan ja sitten lähdettiinkin ajelemaan kohti eläinlääkärin päivystystä. Kun pääsimme paikalle, eläinlääkäri tuli katsomaan ja antoi Hillalle antibiootin ja kipulääkkeen ja sanoi, että hänellä on vielä leikkaus mutta sen jälkeen katsoo Hillan. Veljeni tekemä paineside sai kehuja.

Siinä sitten odottelimme tuntosen ja minun paniikki kerkesi laskeakkin siinä hyvin. Sitten kun eläinlääkäri otti meidät huoneeseensa, niin Hilla sai rauhoittavan aineen ja annettiin sen vaikuttaa ja sitten nostettiin Hilla pöydälle ja avattiin side. Haava olikin pahempi, kuin silloin, kun katsoin sitä kotona. Melkein koko antura oli irti paikaltaan. Enää kolmasosalla oli kiinni anturan yläosasta. Heti kun side avattiin ja ell rupesi ronklaamaan anturaa, niin verta rupesi tulemaan ihan hulluna. Siinä sitten eläinlääri paikansi suonet jotka vuotivat ja ompeli ne kiinni. Anturassa oli kaksi suonta jotka vuotivat todella pahasti. Sitten alkoikin anturan tikkaaminen kiinni. Itse tuijotin vieressä ja välillä piti jo kääntää pää pois, kun alkoi vähän etomaan se katselu. Sitten jo laitettiinkin käärettä anturan päälle ja ell antoi ohjeistuksen miten Hillan kanssa pitää toimia. Hilla joutuu nyt anturan paranemiseen asti kulkemaan hihnalenkeillä, eikä mielellään saa velmuta muiden koirien kanssa ja tietysti pitää vielä olla pönttö päässä.

Hillalla on toipuminen alkanut hyvin. ensimmmäisen antibiootin neiti söi itse, mutta muiden antibioottien kohdalla ollaan vähän juntturoitu vastaan, kipulääke onkin helppo antaa kun laitetaan vain ruiskulla suuhun. Välillä kun käytän kauluria pois, niin heti on hampaat kiinni sideharsossa, joten Hillalla on pidettävä kauluria melkein koko ajan, koska jos neitiä kieltää puremasta harsoa, niin kahta kauhiammin jyrsii sitä. Neitonen katsookin kaulurikaulassa hyvin syyttävästi minua ja sitten meneekin mököttämään johonkin. ensimmäisen kerran kun Hillalle laittoi kaulurin niin neiti ei liikkunut mihinkään kauluri päässä. Nyt ollaan jo käyty ulkonakin kaulurin kanssa.

Hilla on varmaan telonut jalkansa ulkona. Ihmeellisintä tässä on se ettei pihassa ollut verijälkiä, kun ei myöskään kuistilla tai portaikossa. Vintistä ei löytynyt mitään mihin olisi sohaissut jalkansa. Ja yleensä pidän paikat sellaisina koira ystävällisinä. Suurin verilammikko sisällä oli sohvalla peitonpäällä, joten olisiko sitten mahdollista, että ulkonapakkasessa verenvuoto ei ole heti alkanut, mutta kun Hilla sisälle pääsi, niin nuolemisellaan sai haavan vuotamaan. Tekevälle sattuu ja sanoinkin äidille, että mulla on näiden koirien kanssa niin hyvä tuuri, että seuraava koira joka mulle tulee, niin mahdollisimman laiska kiitos!

Tälläisiä kuulumisia tänne tällä kertaa, toivottavasti seuraava kirjoitus olisi iloisempi aiheinen =)

-Henriikka

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Lunta tulvillaan....

Hei!

Tänään on ollut erittäin luminen päivä =) Yöllä oli satanut lunta useamman sentin ja päivä menikin aika lailla ulkoillessa. Itse tein kummilapsien kanssa lumihevosta ja koirat saivat juosta vapaana lumessa. Mocha ja Hilla lähtivätkin juoksemaan pellolle 'umpihankeen' ja neideillä meinasi kunto lopahtaa, kun takaisin olivat tulossa. Hilla ja Mocha keräsivät aika hyvän määrän lunta karvoihinsa. Mochalla oli korvat täynnä lunta ja totesinkin vain, että Mocha taitaa yrittää venyttää noita korviaan vielä pidemmäksi. Mysti pysyi nätisti pihassa ja oli välillä apuna lumihevosen tekemisessä. Eihän Mysti voi lähteä hankeen juoksemaan, kun hän toimittaa meidän lauman diivan virkaa =)

Tänään tulikin pitkästä aikaa sellainen fiilis, että joulu tulee. Olenkin tässä useamman illan poltellut kynttilöitä, mutta nyt tuli sellainen olo, että voisi laittaa jouluvaloja jo jonnekkin. Onhan tuossa ulko-oven karmeissa jo jouluvalot ja myöskin kuistilta löytyy sellaiset. Myöskin näin lumen tullessa, tuli sellainen olo, että voisi ruveta askartelemaan piakkoin myös joulukortteja =) Minä kun olen muutenkin niin innokas askartelija, niin tietysti joulukortit pitää itse askarrella.

Tässä alla muutama kuva lumisista Hillasta ja Mochasta!

Mocha ja Hilla juoksulenkin jälkeen

Hilla
Mocha

Nyt lähdenkin ruokkimaan koirat ja sitten voisikin ruveta askartelemaan

Henriikka